- arkkitehti Alvar Aalto
- omistaja Helsingin kaupunki
- valmistunut vuonna 1971
- alkuperäinen julkisivumateriaali oli Carrara Bianco marmori
- marmorin vaurioitumisesta johtuen julkisivun kunto oli erittäin huono
- alkuperäinen marmori korvattiin uudella Carrara Bianco marmorilla
- julkisivun peruskorjaus toteutettiin vuosina 1997-1999
- rakennuttaja: HKR-Rakennuttaja
- arkkitehtikonsultti: Arkkitehti Kaarlo Leppänen
- kivitekninen konsultointi: Stonecon Oy
- kiviurakoitsija: Työyhteenliittymä AW Liljeberg-NCC Puolimatka Oy
- Alvar Aallon kulttuuriperinnön säilyttäminen otettiin huomioon korjaustapoja suunniteltaessa
- rakennus on kaupunkikuvallisesti tärkeä
- korvaavan materiaalin valintaprosessi oli pitkä ja monivaiheinen
- marmorin valinta korvaavaksi materiaaliksi perustui rakennuslain mukaiseen suojelupäätökseen
- kivilaattojen sivumittoja pienennettiin 20% ja kivien paksuutta lisättyiin julkisivun yläosissa
- lämmöneristeet ja kiinnikkeet uusittiin kokonaan
- projektin aikana panostettiin voimakkaasti marmorin laadunvarmistukseen
- uuden julkisivun marmorilaatat alkoivat kaareutua pian asentamisen jälkeen ja käyristymä kasvaa edelleen
- rakennus oli korjaustöiden aikana normaalisti käytössä
- julkisivun uusitun kivipinnan laajuus oli noin 6800 m2
- yhteiseurooppalainen tutkimusprojekti, joka toteutettiin Helsingin kaupungin toimesta vuosina 1999-2001
- tavoitteena oli selvittää syyt marmorin käyristymiselle ja kehittää menetelmä marmorin laadun arviointiin
- lähtökohtana oli Finlandiatalon julkisivukorjauksen aikana havaittu lisätiedon tarve liittyen marmorin vaurioitumiseen ja laadunarviointiin
- projekti sai rahoitustukea EU:n Rafael ohjelmasta, jonka tavoitteena on arvokkaan Eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen
- mukana oli tutkimuslaitoksia ja kivialan yrityksiä Suomesta, Italiasta ja Portugalista
- tehtiin laajat laboratoriotutkimukset ja useiden aiemmin toteutettujen kohteiden tutkimukset
- tutkitut marmorityypit olivat Italiasta ja Portugalista
- osoitettiin, että marmorin vaurioituminen johtuu kiven rakenteen rapautumisesta
- löydettiin selvä korrelaatio kiven sisäisen rakenteen ja vaurioitumisherkkyyden välillä
- osoitettiin, että erityyppisten marmorien kestävyyksissä on huomattavia eroja
- luotettavia menetelmiä marmorin laadun arviointiin ei onnistuttu kehittämään
- tuotettiin huomattava määrä kokemusperäistä ja tutkimustietoa marmorien vaurioitumisesta
- MARA -projektin tutkimusjohtaja oli DI Pekka Mesimäki / Stonecon Oy
